1. Minimimäärä sijoituksia
Suoria sijoituksia tekevillä yksityissijoittajilla voi olla hyvin suuri osa varallisuudestaan kiinni vain yhdessä tai muutamassa kohteessa. Mikään ei tätä estä. Rahastoja säädellään sen sijaan tarkasti ympäri maailman. Euroopassa sijoitusrahastojen sääntelyä ohjaa ns. UCITS-direktiivi, joka määrittelee muun muassa, kuinka ison osan varoistaan rahasto voi sijoittaa yhteen tai useampaan arvopaperiin.
Direktiivin perusteella enintään 10 % rahaston varoista voi olla sijoitettuna yhteen sijoituskohteeseen. Lisäksi sääntely edellyttää, että maksimissaan 40 % rahaston varoista voi olla kiinni arvopapereissa, jotka yksittäin muodostavat yli 5 % rahastosta. Matemaattisesti tästä seuraa, että UCITS-rahastoilla on oltava vähintään 16 eri sijoitusta salkussaan. Harvalla yksityissijoittajalla on mahdollisuutta seurata samanaikaisesti näin monen yhtiön kehitystä.
Käytännössä rahastoilla on vielä paljon tätä enemmän omistuksia. Kaikkein keskitetyimmilläkin rahastoilla on yleensä 30–40 arvopaperia salkussaan.
Siinä missä esimerkiksi yksityiset osakesijoittajat voivat altistua suurestikin osakekohtaiselle riskille rahastojen kohdalla yksittäisen arvopaperin vaikutus koko rahaston kehitykseen vaihtelee pienestä käytännössä olemattomaan. Rahastojen riskit muodostuvat suurimmaksi osaksi markkinaliikkeistä, joista ei tehokkaimmallakaan hajautuksella pääse eroon.
2. Maita ja toimialoja
Hajauttaminen rahastoissa ei rajoitu pelkästään sijoituskohteiden suureen lukumäärään. Yleensä rahastot kohdentavat sijoituksensa laajasti myös eri toimialoille, jotta yksittäisen toimialan riskitekijät eivät vaikuttaisi rahastoon kohtuuttomasti.
Jos rahaston sijoituspolitiikka ei erikseen rajaa sijoitusuniversumiksi yksittäistä maata, rahastot hajauttavat sijoituksiaan myös maantieteellisesti. Vaikka maailmantalous on tiiviisti linkittynyt, taloustilanne vaihtelee maittain ja toisaalta maat saattavat olla eri vaiheessa suhdanteita. Näin rahastot pystyvät osin tasaamaan tuoton vaihteluita.
Toiset rahastot ovat sellaisenaan laajasti hajautettuja niin toimialoittain kuin maantieteellisesti. Jotkin rahastot puolestaan keskittyvät erityisesti jollekin tietylle alueelle tai painottavat tiettyjä sektoreita. Yksi laajasti hajautettu rahasto voi riskienhallinnan puolesta olla yksityissijoittajalle kaikki mitä hän tarvitsee. Vaihtoehtoisesti sijoittaja voi halutessaan koota myös itse hyvin hajautetun salkun, joka koostuu useasta erilaisesta keskitetystä rahastosta.
3. Pääsy korkosijoituksiin
Siinä missä osakkeiden osalta yksilö voi periaatteessa saada aikaan hyvän hajautuksen kohtuullisella pääomalla, ei korkopuolella tämä ole valtaosalle mahdollista. Esimerkiksi joukkolainoilla käydään harvoin kauppaa pörssissä ja niiden minimisijoitussummat ovat usein korkeita.
Korkorahastot puolestaan tarjoavat laajan hajautuksen eri liikkeeseenlaskijoiden lainoihin. Eri tyyppisiä korkorahastoja yhdistelemällä voi osan pääomastaan jakaa vaikkapa valtionlainojen, yrityslainojen ja riskiyrityslainojen välillä, ja toisaalta lyhyen ja pitkän laina-ajan velkakirjojen välillä.
4. Painotuksia omaisuuslajien välillä
Varsinkin omaisuuslajien välistä hajautusta useimpien yksityissijoittajien on äärimmäisen hankala tehdä suorilla sijoituksilla. Tähän tarpeeseen vastaavat yhdistelmärahastot, jotka sijoittavat useisiin omaisuuslajeihin.
Nordean suosittuja yhdistelmärahastoperheitä ovat esimerkiksi Säästö- ja Premium-rahastot. Näissä rahastoissa salkunhoito hajauttaa sijoitukset tehokkaasti paitsi omaisuuslajeittain osakkeisiin sekä korko- ja vaihtoehtoisiin sijoituksiin, myös maantieteellisesti, toimialoittain ja sijoitustyyleittäin. Rahastoista on tarjolla useita eri riskitason versioita; mitä riskisempi rahasto sitä suurempi on osakesijoitusten osuus.
Sen lisäksi että rahastoilla on tietty strateginen, pitkän aikavälin omaisuuslajijakauma, rahastot tekevät lyhyen aikavälin taktisia painotuksia. Salkunhoito seuraa jatkuvasti markkinoita ja tekee maltillisia poikkeamia rahastojen perusjakaumaan sen perusteella, mistä salkunhoito uskoo kulloinkin saavansa parasta riskikorjattua tuottoa.
Lisäksi Nordealla on valikoimassaan vastuulliset yhdistelmärahastot, jotka sijoittavat kohteisiin, joissa vastuullisuuteen liittyvät näkökohdat otetaan huomioon sijoituspäätöksiä tehdessä. Näin voidaan tehdä, koska Nordealla on valikoimassaan monta osake- ja korkorahastoa, joissa vastuullisuusasiat huomioidaan osana sijoituspolitiikkaa.
5. Hajautusta läpi ajan
Rahastoihin sijoittamisesta voi helposti tehdä huomaamatonta ja automaattista, kun solmii säännöllisen säästämisen sopimuksen. Näin haluamiaan rahastoja ostaa automaattisesti samana päivänä esimerkiksi kuukausittain. Tämä helpottaa paitsi rahankäytön suunnittelua myös tasaa kurssiliikkeiden merkityksiä.
Kun kurssit nousevat, samalla sijoitussummalla saa hankittua vähemmän rahasto-osuuksia. Kun kurssit laskevat ja arvopaperit halpenevat, samalla summalla ostaa enemmän rahasto-osuuksia. Pitkän aikavälin tuoton kannalta on oleellista pitäytyä suunnitelmassaan ja tehdä ostoja samaan tapaan varsinkin silloin, kun ostoja voi tehdä alennushintaan.
