Päättyneestä vuodesta on kirjoitettu jo paljon, mutta todettakoon vielä, että se oli historiallisen huono vuosi sijoitusmarkkinoilla. Amerikkalaisten osakkeiden ja joukkolainojen tuotot olivat molemmat alle -10 % ensimmäistä kertaa 150 vuoteen, inflaatio laukkasi kovempaa kuin vuosikymmeniin ja Yhdysvaltain keskuspankki Fed nosti korkoja nopeammin kuin milloinkaan vuoden 1950 jälkeen. Myös euroalueella korot nousivat rivakammin kuin ainakaan 60 vuoteen, mikä siivitti euroalueen valtionlainat heikoimpaan tuottoon kautta aikojen. Erityisen voimakkaasti laskivat myös viime vuosien voittajat eli IT- ja kasvuyhtiöt.
Vaikka huonolla markkinakehityksellä ei ole eräpäivää, niin historian valossa voidaan kuitenkin todeta, että tänä vuonna kehitys ei suurella todennäköisyydellä ole kuitenkaan yhtä heikkoa. Markkinoilla on tapana katsoa eteenpäin, ja iso osa tämän hetken riskeistä näkyy jo arvopapereiden alas painetuissa hinnoissa.
Riskit voivat toki kasvaa, mutta toisaalta pessimismi jättää myös paljon tilaa myönteisille yllätyksille.
Taantuma kutsuu…
Kehittyneiden markkinoiden ja ehkä koko maailmantalouden odotetaan luisuvan taantumaan. Joidenkin mittareiden mukaan osa maista on siellä jo. Inflaatio kuitenkin pysyy todennäköisesti hyvän aikaa keskuspankkien tavoitetason yläpuolella.
Tasapainoillessaan heikentyvän taloustilanteen ja hintojen nousun kanssa keskuspankit, varsinkin Fed, on tähän asti painottanut inflaation vastaista taistelua. On luultavaa, että keskuspankit jatkavat yhä koronnostojaan, joskin huomattavasti maltillisemmalla tahdilla, jotta inflaatiolta saataisiin kunnolla katkaistua siivet.
…Mutta kuinka pitkään?
Kotitaloudet kamppailevat kohonneiden korkojen ja korkean inflation parissa. Euroopassa myös energian hinnat lisäävät riskejä. On siis mahdollista, että tiukentunut rahapolitiikka voi hidastaa taloudellista toimeliaisuutta äkäisestikin.
Silti niin kotitalouksien kuin yritysten taloustilanne on vahvempi kuin esimerkiksi finanssikriisin aikaan. Siksi taantuman ennustetaan jäävän suhteellisen lyhytkestoiseksi. Kun talouskasvu hidastuu ja painuu pakkaselle, myös inflaation pitäisi hellittää. Tämä puolestaan jättäisi keskuspankeille enemmän pelivaraa tukea kasvua.
Kasvunvaraa niin osake- kuin korkomarkkinoilla
Niin osakkeiden kuin joukkolainojen arvostustasot ovat huomattavasti alemmilla tasoilla kuin vuosi sitten rajujen kurssiliikkeiden mutta myös yllättävän vahvan tuloskasvun seurauksena. Tästä syystä molempien omaisuuslajien tuotto-odotus on kasvanut.
Matala arvostustaso ei kuitenkaan ole yksinään mikään tae. Jotta markkinoilla koettaisiin pysyvä käänne – yrityksiä tähän oli jo viime vuonna – niin keskuspankkien täytyy saavuttaa koronnostojensa huippu. Lisäksi taloustilanne ei saisi kehittyä huonommaksi mitä tällä hetkellä ennakoidaan.
Valtaosa koronnostoista lienee takanapäin
Tuoreimmat inflaatioluvut niin Yhdysvalloista kuin Euroopasta viittaisivat, että inflaatiohuippu on koettu molemmin puolin Atlanttia. Keskuspankkien retoriikka on säilynyt silti tiukkana. Sävyeroissa on kuitenkin havaittavissa muutoksia.
Yhdysvalloissa painopiste näyttää muuttuneen siitä, kuinka paljon korkoja pitää jokaisen kokouksen jälkeen nostaa, siihen, mikä on ohjauskoron lopullinen taso ja miten kauan sen on pysyttävä sillä, jotta hintakehitys hidastuu toivotulla tavalla. Euroopassa huomio on enemmänkin siinä, kuinka kauan korkoja voidaan nostaa ennen kuin kohonnut korkotaso voi aiheuttaa vakavia ongelmia esimerkiksi Etelä-Euroopassa.
Yhteistä keskuspankeille on, että niiden sisällä on eroavia näkemyksiä siitä, paljonko korkoja voidaan nostaa ja kuinka nopeasti.
Markkinatunnelmat voivat muuttua nopeasti
Useimmat markkinat saavuttivat tämänhetkisen pohjansa syys–lokakuussa. Sen jälkeen markkinat ovat nousseet jonkin verran. Tunnelmat sijoittajien keskuudessa ovat silti melkoisen pessimistiset. Varsinkin instituutiosijoittajat ovat varovaisia, mistä kertoo niiden historiallisen matala allokaatio osakkeisiin ja historiallisen korkea määrä käteissijoituksia.
Synkät tunnelmat jättävät monesti paljon tilaa myönteisille yllätyksille, mikä kohentaa tulevaisuuden tuotto-odotusta. Silti kurssinousu pelkän uudesti syntyneen optimismin varassa on rajallista. Pysyvään muutokseen tarvitaan aina vahvaa tuloskasvua.
Kohtuullista tuottoa mutta suurta heiluntaa
Kaiken kaikkiaan osakemarkkinoilta voi ennakoida tänä vuonna kohtuullista tuottoa, mutta kurssiheilunta jatkuu todennäköisesti voimakkaana. Pessimistiset tunnelmat, matalat arvostustasot ja se, että iso osa riskeistä heijastuu jo osakkeiden nykyisiin hintoihin, tarjoavat tukea osakesijoittajalle.
Korkopuolella nähtäneen kenties piankin korkojen huippulukemat, joten kohoava korkotaso tuskin nakertaa tuottoja läheskään samaan tapaan kuin viime vuonna. Lisäksi jo koettu korkotason nousu on parantanut korkorahastojen efektiivistä tuottoa huomattavasti, mikä tarjoaa suojaa mahdollisia uusia nousuja vastaan. Lisäksi huipulta on vain yksi tie eli alas. Jos keskuspankit päätyvät jo tämän vuoden puolella aloittamaan korkojen laskemisen taloudellisen aktiviteetin tukemiseksi, on korkosijoittajalle odotettavissa vielä parempia tuottoja.
