Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun rahoitusmarkkinoilla nähdään kurssilaskuja ja voimakkaita heilahteluja. Eikä myöskään viimeinen. Monet ekonomistit ovatkin sitä mieltä, että suoranaisia kriisejäkin on odotettavissa noin kymmenen vuoden välein.
Vuoden 1929 pörssiromahdus – ja lama
Kaikista tunnetuin kriisi lienee Wall Streetin vuoden 1929 pörssiromahdus, jota seurasi pitkä lamakausi 1930-luvulla. Osakekurssit nousivat ”iloisen 1920-luvun” ajan. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 vallitsivat talouskasvu ja optimismi.
Lokakuussa 1929 osakemarkkinat lähtivät laskuun, ja pahimmat romahdukset nähtiin mustana maanantaina (28. lokakuuta), jolloin kurssit laskivat 13 prosenttia Yhdysvaltain dollareissa laskettuna. Sitä seuraavana päivänä kurssit laskivat edelleen 12 prosenttia. Seuraavien kolmen vuoden aikana Yhdysvaltain osakemarkkinat laskivat yhteensä noin 89 prosenttia ja työttömyysprosentti nousi 25:een vuonna 1933.
Talous kääntyi nousuun vasta vuonna 1933, kun presidentti Franklin D. Roosevelt alkoi toteuttaa taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia sisältävää New Deal -ohjelmaa. Yhdysvaltain osakemarkkinat saavuttivat kuitenkin romahdusta edeltäneen tason vasta marraskuussa 1954. Sittemmin on väännetty kättä, oliko New Deal todella lääke kriisiin vai käynnistettiinkö ohjelma juuri siinä vaiheessa, kun kriisi oli joka tapauksessa taittumassa.
Yhdysvaltojen merkitys koko maailmantalouden kannalta oli silloinkin suuri. Romahduksen aikaan Yhdysvallat veti sijoituksensa pois Euroopasta, mikä painoi myös Euroopan laskuun. Erityisen pahan iskun sai Saksa, jossa ei ollut juhlittu iloista kaksikymmenlukua vaan kärsittiin edelleen ensimmäisen maailmansodan seurauksista.
Maailmansota ja uuden taantuman pelko
Vaikka talous alkoi toipua 1930-luvun alun jälkeen, osakekurssit lähtivät jälleen laskuun vuonna 1937, kun koko maailma pelkäsi uutta sotaa. Syyskuussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi.
Sodanjälkeistä aikaa leimasi pelko siitä, että 1930-luvun laman kaltainen taantuma alkaisi uudelleen. Yhdysvalloissa yhtiöiden tulokset nousivat kuitenkin ennätystasolle, mutta se ei näkynyt täysin osakekursseissa, koska laman pelko painoi kurssikehitystä. Kurssit lähtivät uudelleen nousuun vasta 1950-luvulla.
Kylmä sota koettelee osakemarkkinoita
Osakemarkkinoiden nousu jatkui vuoteen 1961 saakka, jolloin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota oli kiivaimmillaan. Markkinat alkoivat laskea vuoden 1961 lopussa, ja lasku jatkui koko vuoden 1962. Kriisin varsinaisesta syystä ei ole koskaan saatu yksimielisyyttä. Poliittisia jännitteitä oli tuolloin paljon. Kylmä sota saavutti huippunsa lokakuussa 1962, kun amerikkalainen lentokone ammuttiin alas Neuvostoliiton ilmatilassa. Pelko sodan puhkeamisesta oli suuri.
Vaikka kriisi oli raju, se oli myös lyhytaikainen. Jo vuoden 1963 lopussa kurssit olivat jälleen kriisiä edeltäneellä tasolla. Yhdysvalloissa kriisi sai tammikuussa 1961 presidentin virkaan astuneen John F. Kennedyn mukaan nimityksen ”The Kennedy Slide of 1962”.
Vietnam ja Watergate aiheuttavat huolta
Yhdysvallat tehosti kylmän sodan yhteydessä Neuvostoliiton liittolaisiin kohdistuvaa politiikkaansa ja antoi siksi täyden tukensa Etelä-Vietnamille, joka oli vuodesta 1955 lähtien käynyt sotaa kommunistista Pohjois-Vietnamia vastaan. Vuonna 1965 Yhdysvallat lähetti sotilaita Vietnamiin, mutta televisiossa näytettyjen väkivaltaisten sotareportaasien jälkeen amerikkalaiset alkoivat vastustaa Vietnamin sotaa. Vuonna 1967 noin 35 000 amerikkalaista osallistui Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen Pentagonin edessä.
Yhdysvaltain joukot vedettiin pois maasta vuonna 1973 ja sota päättyi vuonna 1975. Yhdysvaltain osakemarkkinoita painoivat nopea inflaatio, korkojen nousu ja huoli Vietnamin sodasta. Laskusuuntaus jatkui – ja sitä vahvisti etenkin Watergate-skandaali. Demokraattisen puolueen vaalitoimistoon (joka oli Watergaten hotelli- ja toimistorakennuksessa) tehdyn murron myötä maan hallituksessa paljastui lahjontaa, salakuuntelua ja poliittista sabotaasia. Paljastusten seurauksena presidentti Richard Nixon erosi virastaan elokuussa 1974.
Ensimmäinen maailmanlaajuinen pörssiromahdus vuonna 1987
Osakemarkkinat ja Yhdysvaltain talous nousivat 1970-luvun lopulla uuteen kukoistukseen. Vuoden 1987 romahdus tuli odottamatta ja dramaattisesti. Maanantaina 19. lokakuuta markkinat lähtivät laskuun ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta Yhdysvalloissa. Pörssiromahdus oli tosiasia.
Sen syytä on pohdittu myöhemmin paljon. Taustalla oli useita tekijöitä: futuurit ja muut uudet pitkälle kehitetyt sijoitustuotteet, kansainväliset öljyntuotantoa koskevat neuvottelut ja yritykset manipuloida valuuttakursseja ja korkoja. Yksi asia oli kuitenkin varma: kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla nähtiin ensimmäistä kertaa, miten eri markkinat olivat sidoksissa toisiinsa.
Lokakuun 1987 tapahtumia verrattiin vuoteen 1929, ja siksi monet pelkäsivät jälleen taantumaa. Pelko oli kuitenkin aiheeton. Dow Jones -indeksi palasi jälleen normaalille tasolle hyvin lyhyessä ajassa. Vaikka lokakuun 19. päivän kurssilasku olikin suurin koskaan yhden päivän aikana tapahtunut pudotus, osakemarkkinoiden tuotto oli vuoden 1987 lopussa 2,26 %.
Useiden ekonomistien mukaan keskuspankeilla oli ratkaiseva rooli taantuman välttämisessä tuona aikana. Esille on nostettu etenkin Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Alan Greenspan, joka varmisti likviditeetin markkinoilla nopeasti ja tehokkaasti. Häntä on kuitenkin myöhemmin kritisoitu siitä, ettei hän antanut markkinoiden laskea luonnollisille tasoilleen.
Kun IT-kupla puhkesi
Osakemarkkinoiden nousu jatkui koko 1990-luvun ajan. Vuosikymmenen lopussa internet löi läpi toden teolla, minkä seurauksena syntyi aivan uudentyyppisiä niin sanottuja dotcom-yrityksiä. Monet näistä uusista menestyksekkäistä teknologiayrityksistä noteerattiin pörssissä ja niiden osakekurssit ampaisivat pilviin. Yhtiöiden arvostukset olivat erittäin korkeat ja Dow Jones nousi huippulukemiin vuonna 2000. Vuoden 2001 puolivälissä kupla puhkesi ja monet sijoittajat myivät osakkeensa, mikä veti kurssit jyrkkään laskuun.
Rahoitusmarkkinoiden kuplat
Kupla syntyy, kun jonkin omaisuuserän tai raaka-aineen hinta nousee tasolle, joka ylittää selvästi historiallisen tason tai omaisuuserän todellisen arvon taikka molemmat, minkä jälkeen kurssit laskevat jyrkästi. Vuosien 2000–2001 IT-kuplan katsotaan syntyneen siksi, että niin sanottujen dotcom-osakkeiden hinnat olivat nousseet paljon niiden arvoa korkeammiksi ja kurssit laskivat sen jälkeen dramaattisesti.
Ensimmäinen tunnettu hintakupla oli Alankomaiden tulppaanikupla 1630-luvulla. Uusi kukka, tulppaani, tuli Eurooppaan 1550-luvulla, ja siitä tuli statussymboli. Keskiluokalla oli 1600-luvun nousukauden ansiosta varaa ostaa näitä hienoja kukkia, ja kysyntä kasvoi. Se johti hintojen hurjaan nousuun vuoden 1636 marraskuun ja vuoden 1637 helmikuun välisenä aikana. Harvinaisimpien tulppaanien sipulien myyntihinta oli kuusi kertaa suurempi kuin tuon ajan ihmisen keskimääräinen vuositulo. Tulppaanin sipulien hinta laski 99 prosenttia toukokuussa 1637.
Finanssikriisi
Monet amerikkalaiset asunnonomistajat ottivat 2000-luvulla niin sanottuja subprime-lainoja. Kun korkoja nostettiin useita kertoja ja asuntojen hinnat laskivat vuosina 2005–2006, monilla oli vaikeuksia lyhentää lainojaan. Tämä vaikutti pankkeihin, jotka olivat sijoittaneet asuntomarkkinoille ja subprime-lainoihin. Yhdysvaltain liittovaltio otti 7. syyskuuta 2008 asuntolainoja rahoittavat puolivaltiolliset yhtiöt Freddie Macin ja Fannie Maen hallintaansa, Yhdysvaltojen neljänneksi suurin investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin 15. syyskuuta 2008 ja maailman suurin vakuutusyhtiö AIG siirtyi valtion hallintaan 16. syyskuuta. Finanssikriisi oli alkanut, pankkeihin kohdistui paineita ja sijoittajat halusivat päästä eroon omistuksistaan, mikä johti jyrkkään kurssilaskuun.
Koronakriisi
Maaliskuussa 2020 kaikkialla maailmassa opittiin uusi sana: COVID-19. Kiinasta alkunsa saaneesta epidemiasta ilmoitettiin Maailman terveysjärjestö WHO:lle joulukuussa 2019. WHO totesi 11. maaliskuuta COVID-19-viruksen aiheuttaneen pandemian, ja monissa maissa otettiin käyttöön rajoituksia kansalaisten suojelemiseksi. Osakemarkkinat reagoivat pandemiaan voimakkaasti ja Dow Jones lähti laskuun 12. helmikuuta, Yhdysvaltain suurten yhtiöiden markkinoita kuvaava S&P 500 hieman myöhemmin 19. helmikuuta. Pohjalukemat saavutettiin 23. maaliskuuta, jolloin Dow Jones oli laskenut 37 prosenttia. Sen jälkeen kansainväliset osakekurssit nousivat nopeasti. Dow Jones saavutti edelliset huippulukemansa 16. marraskuuta, S&P 500 18. elokuuta ja teknologiapainotteinen Nasdaq-indeksi jo 8. kesäkuuta.
Inflaatio, korkojen nousu ja Venäjän hyökkäyssota
Kun muualla maailmassa taloudellinen aktiviteetti oli yleisesti ottaen palautunut koronapandemiaa edeltävälle tasolle vuoteen 2022 mennessä, maailman toiseksi suurin talous Kiina piti sitkeästi kiinni äärimmäisen tiukoista rajoitustoimista. Globaaleihin toimitusketjuihin kohdistui siis edelleen paineita. Edellisvuonna havaittu hintojen nousu muodostui tästä syystä aiemmin luultua suuremmaksi ja sitkeämmäksi ongelmaksi. Kun Venäjä vielä hyökkäsi Ukrainaan, raaka-aineiden ja muiden hyödykkeiden hinnat ampaisivat entistä korkeammalle.
Tämä pakotti keskuspankit tekemään täyskäännöksen rahapolitiikassaan. Ohjauskorkoja on nostettu ympäri maailmaa suurin harppauksin, mistä niin osake- kuin korkomarkkinat ovat kärsineet pahoin. Kesällä sijoittajat vielä arvuuttelivat, kykenevätkö keskuspankit saamaan hintojen nousun kuriin ilman, että taloudet ajautuvat taantumaan. Kirjoitushetkellä (lokakuun puolivälissä) sijoittajat näyttävät uskovan, että keskuspankit katkaisevat inflaatiolta siivet väkisin, vaikka se johtaisi taantumaan. Markkinat ovat heilahdelleet voimakkaasti epävarmuuden keskellä. Enimmillään Dow Jones oli laskenut 22 % huippulukemistaan.
