Maksaako vastuullinen sijoittaminen itsensä takaisin?

Kantar TNS toteutti Nordealle kyselytutkimuksen vastuullisesta sijoittamisesta syyskuussa 2022. Kyselyyn vastasi 1 065 18–65-vuotiasta suomalaista. Vastaava kysely toteutettiin myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, joissa kaikissa vastaajia oli yli 1 000. Vastaukset on painotettu haastateltavien iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.

Niistä kyselyyn vastanneista suomalaisista, jotka ilmoittivat jo omistavansa vastuullisia sijoituksia, yhteensopivuus arvojen kanssa tai yhteiskunnallinen vaikuttavuus olivat yleisempiä syitä sijoittaa vastuullisesti kuin usko paremmista tuotoista. Kyselyn perusteella tuottonäkökohdat eivät silti ole millään lailla merkityksettömiä. Yli puolet, tarkemmin sanottuna 54 %, vastuullisesti sijoittavista uskoo saavuttavansa samanlaista tuottoa kuin sijoituksista kesimäärin. Lisäksi 22 % vastuullisista sijoittajista uskoo saavansa keskimääräistä parempaa tuottoa.

Yhteensä siis noin kolme neljästä vastuullisia sijoituksia omistavista ei usko, että heidän täytyy karsia tuotto-odotuksestaan, kun he ottavat vastuullisuusnäkökulmia huomioon sijoituspäätöksissään. Kiinnostavaa kyllä, muut sijoittajat ajattelevat paljolti samoin. Heistä lähes yhtä suuri osa ajattelee, ettei vastuullisten sijoitusten tuotto-odotus ole muita matalampi.

– Nordean kyselytutkimuksen tulokset ovat hyvin linjassa tieteellisten tutkimusten kanssa. Harvardin tutkijat ovat osoittaneet, että enemmistö kansainvälisistä institutionaalisista sijoittajista huomio vastuullisuusasioita sijoituspäätöksiä tehdessään (Amel-Zadeh & Serafeim, 2018). Hankenin tutkijat ovat todenneet, että sama koskee myös suomalaisia yksityissijoittajia (Buchanan, Silvola & Vähämaa, 2022), Hankenin laskentatoimen apulaisprofessori Hanna Silvola kommentoi.

Suhteellisen lyhyt aikaikkuna

Miten hyvin sijoittajien käsitykset sitten vastaavat todellisia, toteutuneita tuottolukemia?

Ensimmäisiä tutkimuksia vastuullisesta sijoittamisesta löytyy jo 1970-luvulta asti. Nykyäänkin joissain pitkiä aikasarjoja kattavissa tutkimuksissa käytetään dataa, joka on peräisin monen vuosikymmenen takaa.

Yhtäältä vastuullisen sijoittamisen tutkimusta voi siis pitää vakiintuneena alana, mutta toisaalta niin tutkimus kuin sen kohde ovat kehittyneet huimasti lyhyessä ajassa.

– Pitkiä ajanjaksoja käsittävien tutkimusten ongelmana on datan laatu. Tutkittavien yritysten joukko on yleensä pieni, ja vastuullisuudella on voitu tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Näitä on myös mitattu monin eri tavoin, Hanna Silvola kertoo.

– Itse en tekisi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä näistä varhaisista tutkimuksista. Ne voivat antaa osviittaa, mutta vasta viime vuosien ajalta on saatavilla melko kattavasti varsin luotettavaa ja vertailukelpoista dataa erityisesti länsimaisista listatuista yhtiöistä, hän painottaa.

Tätä voi suhteuttaa esimerkiksi kansainvälisten osakemarkkinoiden tuottokehitykseen, josta löytyy melko luotettava dataa yli sadan vuoden ajalta.

Datan saatavuus kuitenkin kohentuu entisestään lähivuosina kun kestävän rahoituksen lainsäädäntö etenee EU:ssa ja kansainväliset kestävyysraportointistandardit valmistuvat.

Menetelmissä eroja

On monta tapaa sijoittaa vastuullisesti. Yhtenä keinona on positiivinen seulonta, jossa korkean ESG-luokituksen yhtiöitä suositaan. ESG tulee englanninkielisistä sanoista environmental, social ja governance. ESG-luokituksissa arvioidaan siis, miten yritykset ottavat liiketoiminnassaan huomioon ympäristöön, sosiaalisiin vaikutuksiin ja hallintotapaan liittyvät riskit sekä mahdollisuudet.

Toinen tapa on negatiivinen seulonta, jossa matalimmat ESG-luokitukset saaneet yhtiöt myydään pois sijoitussalkuista tai poissuljetaan kokonaisia toimialoja niiden epäeettisyyden vuoksi. Kolmantena keinona on aktiivinen omistajapolitiikka, jolla pyritään vaikuttamaan sijoituskohteina oleviin yrityksiin. Ajatuksena on saada ne kehittämään liiketoimintamallejaan kestävämmäksi ESG-näkökulmia huomioimalla. Neljäs ja kehittynein keino on ESG-näkökulmien integrointi koko sijoitusprosessiin.

– Vastuullinen sijoittaminen on siis yläkäsite monelle eri asialle. Siksi aina pitäisi avata tarkemmin, mitä sillä tarkoitetaan missäkin yhteydessä, Silvola korostaa.

Silvolan mukaan yleisesti ottaen voi todeta, että yritysten ESG-luokitusten ja yritysten tulosten välillä on usein löydetty positiivinen yhteys.

– Yksi klassisista kokoomatutkimuksista kattaa 2 000 kansainvälistä tutkimusta (Friede, Busch & Bassed, 2015). Sama tulos on löytynyt sen jälkeen useista eri tutkimuksista, mutta poikkeuksiakin on. Tulosten tulkinnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä vastuullisen sijoittamisen strategiaa on käytetty ja miten vastuullisuutta on mitattu, hän korostaa.

– Esimerkiksi kaupalliset ESG-luokitukset eivät korreloi kovin hyvin keskenään toistensa kanssa. Sen vuoksi tutkimustuloksetkin voivat riippua siitä, kenen ESG-luokitusta tutkimuksessa käytetään. Jokaisella ESG-luokittajalla on oma metodologia ja ne voivat painottaa eri tekijöitä, Silvola mainitsee.

Positiivisella seulonnalla on huomattu olevan yhteys sijoituksista saatuihin tuottoihin. Silvola mainitsee tutkimuksen, jossa havaittiin, että ostamalla korkean ESG-luokituksen yhtiöitä ja myymällä matalan luokituksen yhtiöitä saavutettiin vuositasolla jopa 8,7 % korkeammat tuotot, mitä markkinoilta keskimäärin sai (Kempf ja Osthoff 2007).

– Tuoreempi Harvardin tutkimus valottaa asiaa enemmän ja osoittaa, että sijoittajien kannattaisi painottaa päätöksenteossa toimialoille olennaisia ESG-tekijöitä, koska niillä havaittiin olevan positiivinen yhteys tuottoon (Khan, Serafeim & Yoon, 2016), apulaisprofessori mainitsee.

Negatiivisella seulonnalla ei ole havaittu vastaavanlaista yhteyttä ylituottoihin.

– Niin sanottujen syntiyhtiöiden poissulkeminen ei ole yleensä myöskään alentanut tuottoja – pois lukien tupakkayhtiöt –, joten sijoitusstrategialla ei ole varsinaisesti menettänyt mitään, Silvola kommentoi.

Viime vuosina monet sijoittajat ovat poissulkeneet myös fossiilisia energiayhtiöitä niiden negatiivisten ilmastovaikutusten vuoksi. Poikkeuksen tähän teki Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä seurannut energiakriisi, joka siivitti fossiilista energiaa ja aseita tuottavien yhtiöiden tuotot nousuun.

Asiakkaat ja sijoittajat lojaalimpia

Lyhyen aikavälin kaupankäynti eli treidaaminen ei ole osoittautunut erityisen kannattavaksi vastuullisimmilla yrityksillä. Päinvastoin, huonojen vastuullisuusluokitusten yhtiöt näyttäisivät pärjäävän paremmin lyhyellä aikavälillä ja vastuulliset yhtiöt pitkällä (Derwall, Koedijk ja Horst 2011).

– Tämä käy järkeen siinä mielessä, että vastuullisuusinvestoinnit ovat useimmiten pitkäaikaisia, jolloin niiden hyödyt näkyvät vasta ajan kuluessa. Näyttäisi siltä, että vastuullisiin yrityksiin sijoittavat ovat myös kärsivällisiä ja jaksavat odottaa tuloksia, Hanna Silvola kuvailee.

– Viime vuosina ESG-rahastoihin on virrannut paljon rahaa ja tällaisten yhtiöiden markkina-arvot ovat kehittyneet suotuisasti. Erityisesti koronakriisin aikana institutionaaliset sijoittajat luottivat korkean ESG-luokituksen yrityksiin, joiden riskienhallinta on yleensä hyvällä tasolla, hän lisää.

Korkean ESG-luokituksen yritykset kärsivätkin pörssissä koronakriisin aikana vähemmän kuin muut (Cheema-Fox, LaPerla & Serafeim & Wang, 2021).

Toisaalta aktiivisella omistajapolitiikalla voi saada aikaan nopeitakin tuloksia, jos vaikuttamisyritykset onnistuvat. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että heti ensimmäisenä vuonna tällaiset sijoitukset tuottivat noin 7 %  paremmin kuin markkinat keskimäärin ja seuraavina vuosina noin 2 % (Dimson, Karakas ja Li 2015).

– Jos vaikuttamisyritykset epäonnistuvat, niin ylituottoa ei saada, mutta tuotto-odotus ei myöskään laske markkinoiden keskimääräisen tason alapuolelle, Silvola toteaa.

Vastuullisimpiin yrityksiin on havaittu kohdistuvan muita vähemmän riskejä. Tämä ero korostuu taantumien aikaan (Albuquerque, Durnev ja Koskinen 2012).

– Näyttäisi siltä, että vastuullisimpien yritysten asiakkaat ja sijoittajat ovat muita lojaalimpia, mikä tekee liikevaihdon ja osakkeen hinnan kehityksestä vakaampaa. Ilmeisesti se joukko kasvaa, joka aidosti on valmis maksamaan vastuullisuudesta myös silloin, kun taloudessa menee huonosti, Silvola mieltää.

– Näin kävi finanssi- ja koronakriisien aikana. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisena kehitys jatkuu, hän ynnää.

Yhteiset kestävyysstandardit tekevät tuloaan

Pohjois-Amerikassa vastuullinen sijoittaminen on varsinkin suurten toimijoiden keskuudessa tarkoittanut useimmiten negatiivista seulontaa. Positiivinen seulonta on kuitenkin yleistymässä rapakon toisella puolen.

– Mutta keskustelu on poliittisesti värittynyttä, Hanna Silvola sanoo.

Euroopassa ja etenkin Pohjoismaissa positiivisella seulonnalla on pidemmät juuret. Lisäksi aktiivisella omistajapolitiikalla on täälläpäin jo vankka jalansija.

– Tietyssä mielessä tämä on askel kohti vielä syvempää vaikuttamista, Hanna Silvola näkee.

Vastuullisen sijoittamisen yleistymistä – ja sen tutkimisen helpottumista – on estänyt kuitenkin yleisesti hyväksyttyjen standardien puute yritysvastuuraportoinnille ja ESG-datalle. Nyt asia on kuitenkin muuttumassa.

–Yritysten kestävyysraportointi on perustunut paljolti pelkkään vapaaehtoisuuteen ja yritykset ovat voineet itse päättää, mistä asioista ne ovat raportoineet Silvola korostaa.

Euroopan komissio haluaa luoda tarkat kriteerit ja luokitukset kestäville taloudellisille toiminnoille, jotka pyrkivät auttamaan sijoittajaa valitsemaan salkkuunsa kestäviä sijoituskohteita.

– Osana kestävän rahoituksen toimintaohjelmaa Euroopan komissio määrää kestävyysraportoinnin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) ja sen riippumattoman varmentamisen lakisääteiseksi pörssiyrityksille ja muille suurille yrityksille asteittain vuosien 2024–2026 aikana, Silvola kertoo.

Listaamaton yritys luokitellaan suureksi, jos vähintään kaksi kolmesta ehdosta täyttyvät: yrityksellä on yli 250 työntekijää, sen liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa ja tase yli 20 miljoonaa euroa.

– Kestävyystiedot tulee julkaista toimintakertomuksessa tuloslaskelman ja taseen rinnalla ja ne pitää olla hallituksen hyväksymiä. Uudistus koskee Suomessa arviolta 700–1 000 yritystä ja EU-tasolla noin 50 000 yritystä, joten sijoittajat ja tutkijat saavat käyttöönsä paljon uutta kestävyysdataa, apulaisprofessori valottaa.

Samaan EU:n toimintaohjelmaan kuuluu myös kestävän rahoituksen tiedonantovelvoiteasetus (Sustainable Finance Disclosure Regulation, SFDR). Sen tarkoituksena on määritellä rahastot tumman vihreisiin (artikla 9), vaalean vihreisiin (artikla 8) ja muihin (artikla 6).

– Tumman vihreät ovat EU:n taksonomian mukaisia ja ympäristönäkökulmasta katsottuna kestävimpiä sijoituksia, kun taas artikla 6:n mukaisilla rahastoilla ei ole kestävyystavoitteita, Silvola kuvailee.

Tällä hetkellä määritelmät ovat jo näkyvillä rahastoesitteissä, mutta ne tulevat täsmentymään sitä mukaa, kun yritykset julkaisevat CSRD:n mukaisia kestävyystietoja. Finanssivalvontakin on viestinyt, että vain rahastot, jotka ovat SFDR-asetuksen 8. tai 9. artiklan mukaisia, voivat käyttää rahaston nimessä kestävyyteen liittyviä termejä kuten esim. kestävä, ESG ja vastuullinen.

– Huomionarvoista on myös, että SFDR painottuu ympäristönäkökulmiin ja muut ESG-näkökulmat jäävät siinä vähälle huomiolle. Se ei ole kaiken kattava eikä täydellinen luokitus, mutta toistaiseksi ainoa standardisoitu ja lakisääteinen määritelmä, joka on kaikille sama, apulaisprofessori selventää.

– Se ei ainakaan vielä ole vähentänyt ulkopuolisten vastuullisuusluokituslaitosten roolia, koska SFDR-asetuksen toimeenpano on vielä kesken. Näyttää myös siltä, että SFDR-luokituksia ei tunneta vielä kovin hyvin ainakaan yksityissijoittajien keskuudessa, vaikka enemmistö sijoittajista valitsekin jo vastuullisen sijoitusstrategian, hän lisää.